Äiti / Lapsikoru

Sain Joulun alla toiveen lapsikorusta äidille, jossa pitäisi oleman 4 lasta ja 2 lastenlasta. Lähtökohdaksi otettiin kivet horoskooppimerkkien mukaan. Siinäpä sitä oli pohtimista, miten sovittaa ja toteuttaa lukumäärältään näin monta kiveä yhteen. Lisäksi piti ottaa huomioon että lastenlasten lukumääräkin todennäköisesti tulee lisääntymään ja koruun pitäisi myöhemmin saada lisättyä lapsukaisia. Vaikka helmivarastoni onkin kohtalaisen suuret (minäkö helmihamsteri :) Niin täysin saman mallisia kiviä sain kasaan aina vain 4 ja 1 puuttui. Aikaakaan ei ollut enää helmien tilaamiseen. Erinnäisten luonnostelujen kautta päädyttiin tähän malliin, jossa erimalliset kivet ei riitele keskenään. Keskiosa on helppo purkaa ja tehdä uudestaan kun sen aika tulee. Yöduuniksi meni tämäkin, mutta siinähän ei ole mitään normaalista poikkeavaa.

meinaa pukata kiirusta

Hippasen on tekemistä ollut ja näyttäis pitävän kiirusta aattoon asti. Mutta sitten on aikaa nautiskella ja olla vaan. Hiukan on pukin apunakin puuhasteltu. Nämä makeanveden helmet, enkelinsiivin lähtevät rakkaalle ihmiselle lahjaksi. Hopea osat itse tehtyjä.

Nämä taas toiselle rakkaalle. Sodaliittia taisi olla tuo kivi.

Kilisee, kilisee, kulkunen... aika vaimeasti kuitenkin helskyy, kun on huovutettu huopakerros kulkusen päälle. Sillen sopivasti että tuskin kilinä vie hulluuden partaalle vaikka näitä päivän korvissa pitäisikin.

Sydämiä ja enkeleitä

Yön pimeinä tunteina tuli värkättyä pari tälläistä sydäntä koristamaan postilaatikkokatosta. Pahus kun oli pisteliäitä.

Tää taas tohon pihan puolelle koristamaan heinäseivästikkaita.

Rautalanka väännöksiä, enkeliä esittävät he... kunhan väänsin joutessain. Kivoja vaikka joulupaketin koristuksina.

Eheehee.... tarviihan Queen of f*ckin everythin oman ruunun :) Rautalangasta tämäkin väännetty, koristuksena ristalleja. Tää päässä keikun täällä kotosalla... heko,heko. Alunperin oli tarkoitus laittaa tää johonkin sammalruukkuun. Mutta onpa sammaleet nyt aika paksun lumikerroksen alla ja en ajatellut lähteä kaivamaan.

Black and silver

Jollei viime hetkiä olisi, jäisi multa monta asiaa tekemättä. Ei, ei se ole mahdollista että tekisin mitään ajoissa... Nämä korvikset meni lahjaksi nuorelle naiselle ja valmistuivat jopa tuntia ennen synttäreille lähtöä. Materiaalit hopeaa ja viistehiottuja Onyx helmiä.

Nuoriso tuntuu suosivan pidemmän mallisia killuttimia ja pituutta näistä ainakin löytyy.

Äiteelle

Synttärilahjus äiteelle. Oikea päivä on vasta tiistaina, mutta tänään olisi niitä tarkoitus hieman juhlistaa. Mun oli tarkoitus tehdä koru ihan toisenlaisista materiaaleista, mutta helmeksien kutaleet pysyivät mykkinä. Ei pukahdustakaan, ei pienintäkään idean poikasta... Äitee on joskus aikaisemmin saanut nämä korvikset ja on tykännyt niistä tosi paljon. Eihän tän korun kanssa tullut edes kiire, idea koruun ilmaantui joskus kymmenen aikoihin illalla. Valmistuikin hyvissä ajoin ennen aamua. Yöt on tehokasta peliaikaa. Materiaalit hopeaa ja makeanvedenhelmiä.

 

Klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana.

 

 

Siipirikko

Nämä ei valmistunut ihan kivuitta. Pyörivät työpöydän nurkalla viikoja, aina oli jotain liian vähän tai liikaa. On tehty, on purettu. Tulihan niistä lopulta valmista. Patinoitua hopeaa ja turmaliineja.

Siipirikko, iät ja ajat sitten hopeajämistä sulatettu. Tämä on pyörinyt projeksti lootassa odottamassa aikoja parempia.

Kun ei ne korvikset ottanut valmistuakseen, osui silmiin osa jos toinenkin. Kaikki osaset on tehty aikaisemmin ja palat loksahti kohilleen. Eiku tekemään.... Harvoin mun koruilla on nimiä, mutta tätä tehdessä soiva pää renkutti siipirikkoa ja siltähän tuo riipusosa näyttää, puolikas siipi. Ei tää elämä ole aina ruusuilla tanssimista välillä täytyy astella niillä piikeilläkin. Elikkäs patinoitua hopeaa, prehniittia, ruusukvartisa ja turmaliineja. Näistä syntyi Siipirikko joka taistelee tiensä vaikeuksien kautta voittoon!!

""Muistot piirtyy, yksinäisen mieleen
muistot piirtyy, hymyn väreen kasvoillensa luo
Vielä luottaa, että onni kääntyy
Siihen luottaa, että jostain löytää vastauksen

Kysymyksen tän, tietää jonkun löytävän

Hei onko muita meitä, maailmaan eksyneitä
täällä päällä kylmän maan
siipirikkoina?""

Olipa kerran lusikka, nyt se on sormus.

Sormuksia ja killuttimia

Ei taas oikein tiennyt mitä tekis, niin kaiveli pari keskeneräisyyttä työn alle. Molempiin sormuksiin oli sahattu aihiot valmiiksi. Tätä naputellessain olin ihan varma et nyt tuli suora kopio jostain Kalevala Korun sormuksesta. Oli pakko googlata, hyvin saman tapainen kuin tämä sydänsormus. Joo ja todella yllättävää kivinä granaatit viisteillä ja ilman.

Hah, tää onkin sit puol vahinko. Harhalaukaus, jumalatonta pärinää ja sauhua nousi korvista. Eipä muuta kuin lisää paukuttelua apinan raivolla, koko sormus täyteen palluroita. Häliäkö vällä, syteen tai saveen. Lopputulos pääsi yllättämään ja mielestäni tappio kääntyi voitoksi. Tästä tulikin ihan kiva, jopa parempi kuin alkuperäinen. Kivet turmaliinia, niinikään viisteillä ja ilman. Patinapadan kautta pyörähti molemmat sormukset.

Muoks* lisätään vielä toinen kuva jossa näkyy turmaliinien sävyt paremmin.

Vain elämää, ei sen enempää....

nih, ei sen vaikeampaa ole ;) Tänään on vietetty isänpäivää varsin mukavan yhdessäolon ja hyvän ruoan merkeissä. Mies tuli lahjottua korun lisäksi tällä Irwinin 14 cd:n boxilla, taisi siinä olla mukana kirjakin. Pappa (eli mun isä) sai samanlaisen korun kera konjamiini pullon.

Parempi kuva itse korusta. Ketju itsetehtyä 1mm hopealangasta, malli krokotiiliketju. Pitihän se pyöräyttää patinapadassa jotta siitä saatiin katu-uskottava. Suomijellona on ostokamaa joka odotti paikkaansa hyvän tovin ennen kuin tuli se idea :)

Meripihkakorun uusi elämä

Harmi ettei tullut kuvattua korua ennen purkamista. Toiveina oli että se saisi olla hieman juhlavakin. Juu, kiva, kiva, idea oli hakusessa mutta löytyi sitten joku ajatuksen poikanen. Lisukkeena onyxia kahta eri kokoa ja hopeaa.

Korviksetkin olis kivat... no niitä tuli parit kipaleet.

Ja hei saisko tällaisesta isosta helmestä sormuksen... sai siitä.

Ja niitä helmiä riitti.... Sormusta esittää hän

ja riitti.... tästä tuli kyllä hiukan pääsiäismuna sormus fiilikset :) Jotain vastaavia on tullut eteen jossain, lehdessä, kirjassa tai netissä. Ei muista, niin ei muista, tiedän kuitenkin jossain törmänneeni.

Toiset tykkää pinkimmästä

Rannekoru hopeasta, ja akaateista? Saattaapi olla värjättyä Jadeakin. Pinksua sen olla pitää oli toiveena. Ihan ongelmitta ei koru syntynyt, pinksu kun ei ole ihan omiaan mulle. Mutta silti sitä jostain kumman syystä löytyi helmikätköistä :) Tulihan se sieltä kun vähän potkii.

Korvikset samoilla aineksilla.

Sitten vielä sekalainen pläjäys korviksia. Hopeaa, osat itse tehtyjä

Niin ikään omien kätten tuotosta. Savikvartsi lisukkeilla.

Ja nämä vielä, samalla kaavalla kuin pikkusievä rannekoru aikaisemmin.

Väännänkö hopealangasta

ja vedänkö solmuun... No niin tein sen enempiä suunnittelematta. Tällaisia niistä sitten tuli kun pöyräytti vielä patinapadan kautta. Koristuksena kelttisolmu, ametisti ja swarovskin kristalli.

Pinksulla makeanvedenhelmellä ja mustalla onyxilla.

Vimppana, balin hopeinen helmi, makeanveden keshihelmi ja granaatti.

Välipaloja ja jatkojalostusta

Kuulin sanan työpöydästä ja mun piti ratkaista arvoitus, mikä se oikein on??. Ihan kuin olisin nähnyt sellaisen joskus. Viksu kaveri vinkkas et se on just se minkä alle jalat laitetaan kun työskennellään.... Laitonpa sitten jalat se "arvoituksen" alle ja piti alkaa etsimään tätä ihmeellisyyttä suunnattoman kamakasan alta. Kuinkas sitten kävikään, näin pätkän hopea lankaa ja lopputuloksia tässä.

Seuraava vääntelyn tulos

Hauska löytö kaapin kätköistä. Iät ja ajat sitten väännetty rautalanka viritys. Tehty paljon aikaisemmin kuin olen aloittanut koruilun. Sille piti heti tekaista hopeinen pikkusisko.

Ja sitten vähän jatkojalostusta samalla kaavalla.

Kerta kiellon päälle.

Niin se työpöytä... arvoitus odottaa edelleen ratkaisua. Ehkä jonain päivänä löydän sen :)